Rahan takii?
Yksi ilmastovitkuttelijoiden ja denialistien käyttämistä keinoista kyseenalaistaa ympäristötoiminta on ryhtyä puhumaan rahasta, siis siitä massista, joka päätyy ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöissä toimivien taskuihin. Palkattomana vapaaehtoisena tämä "argumentti" naurattaisi aina vain yhtä paljon, ellei se olisi tekniikka, jolla keskustelua pyritään - usein aivan tarkoituksellisesti - harhauttamaan.
On suosittua esimerkiksi viitata järjestöjen keräämiin lahjoitusvaroihin tai väittää, että Greta Thunberg rahastaa esiintymisistään kymmeniä tuhansia euroja. Kun olen kysynyt lähteitä viimeksi mainittuun, en ole niitä koskaan saanut. Greta itse on kertonut, että kieltäytyy luentopalkkioista ja ohjaa saamansa palkintorahat ympäristötyöhön. Gretan mustamaalaamisella on toki muitakin muotoja, jotka kaikki menevät henkilökohtaisuuksiin ja usein liittyvät laitaoikeiston toimintaan.
Näillä väitteillä ei ole mitään tekemistä totuuden etsimisen, tasapuolisuuden tai terveen kriittisyyden kanssa. Tarkoituksena on langettaa järjestöjen ja yksilöiden tekojen ja motiivien ylle varjo, jonka toivotaan tekevän tyhjäksi heidän tavoitteensa ja saavutuksensa ja mitätöivän lopulta koko tieteellisen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta. Sen taustalla olevaa maailmankuvaa on vaikea kuvailla muulla sanalla kuin kyyninen.
On paljon helpompaa ja nopeampaa heittää ilmoille valhe kuin oikaista se. Totuuden jälkeen -kirjassa kuvaillaan erinomaisesti erilaisia sumutustekniikoita, joita denialistit ja omien alojensa lobbarit käyttävät, myös Suomessa. Jos haluaa todella suuttua, lukee suosikkikirjani Merchants of Doubt, jossa lähdeaineistoihin perustuen osoitetaan kymmenien vuosien tietoinen harhautus, ensin tupakkayhtiöiden, sitten öljy-yhtiöiden toimesta. Näiden teollisuudenalojen tarkoituksena on ollut luoda kuvaa siitä, ettei kasvihuonekaasujen vaikutuksesta maapallolle ja sen asukkaille ole riittävää tietoa.
Jos valheita ja huhuja levittävät henkilöt todella haluaisivat puuttua väärinkäytöksiin, heidän ensimmäinen ja itsestäänselvin kohteensa olisivat siis yritykset, jotka tienaavat fossiilisilla polttoaineilla. Näiden firmojen tietoisuus päästöjen vaikutuksesta ilmastoon on edellä mainitussa kirjassa hyvin dokumentoitu, samaten tutkimustulosten tarkoituksellinen peittely ja vuosikymmenien miljardilobbaus polttoaineiden haittojen sääntelyn estämiseksi. Näin on estetty lakimuutosten eteneminen parlamenteissa ja syötetty virheellistä tietoa tiedotusvälineille ja samalla hidastettu ilmastotoimia kymmenillä vuosilla. Taistelu pahansuopaa pr-koneistoa vastaan on vaikeaa etenkin silloin, jos media tarttuu syöttiin.
Puhuttaisiinko siis siitä, missä ilmastonmuutokseen liittyvä raha oikeasti piilee?
Influence Mapin vuonna 2019 julkaiseman raportin mukaan Yhdysvalloissa fossiilisten polttoaineiden yhtiöt käyttävät vuosittain noin 200 miljoonaa dollaria päättäjien lobbaamiseen ja sosiaalisessa mediassa vaikuttamiseen.
Mitä rahalla saa? Esimerkiksi pysäytettyä hiiliveron säätämisen Washingtonissa. Voi aivan perustellusti väittää, että kansalaisjärjestöt ovat altavastaajina tilanteessa, jossa vastapuolella on käytettävissään pohjaton markkinointibudjetti. Washingtonissa öljylobbareilla oli käytössään lähes kaksinkertainen määrä dollareita lakia kannattaviin nähden.
Vuonna 2018 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kuva on vielä synkempi. Vuosien 2000 ja 2016 välillä fossiilisten polttoaineiden yritykset käyttivät 2 miljardia dollaria ilmastotekojen estämiseen. Onko väärin olla epäluuloinen heidän ilmastotavoitteidensa vilpittömyyden suhteen?
Tutkija Robert Brulle sanoo näin:
"Environmental organizations and the renewable energy sector lobbying expenditures were dwarfed by a ratio of 10:1 by the spending of the sectors engaged in the supply and use of fossil fuels."
Lobbaaminen ei voi olla tasapuolista, jos toisella osapuolella on käytössään kymmenkertainen määrä resursseja toiseen nähden.
Ja vielä kerran rahasta ja motivaatiosta. Järjestöjen vapaaehtoiset tekevät usein toisen työpäivän oman päivänsä päälle - ilman minkäänlaista rahallista korvausta, tavoitteena ainoastaan turvata elinkelpoinen maapallo eri lajeille ihminen mukaan lukien. Jos haluaa panostaa vaurastumiseen, ei välttämättä kannata pestautua edes palkatuksi työntekijäksi järjestöön.
Ajatus siitä, että raha on taustalla kaiken inhimillisen toiminnan motivaattorina, on järjetön. Onko todella käsittämätön konsepti, että joku haluaa tehdä työkseen tai vapaaehtoisena jotakin, joka parantaa ihmisten ja muiden eliöiden oloja? Minulle käsittämättömämpi ajatuskulku on se, että joku on valmis käyttämään aikaansa ja rahaansa siihen, että planeetan tuhoa edistetään aktiivisesti.
On suosittua esimerkiksi viitata järjestöjen keräämiin lahjoitusvaroihin tai väittää, että Greta Thunberg rahastaa esiintymisistään kymmeniä tuhansia euroja. Kun olen kysynyt lähteitä viimeksi mainittuun, en ole niitä koskaan saanut. Greta itse on kertonut, että kieltäytyy luentopalkkioista ja ohjaa saamansa palkintorahat ympäristötyöhön. Gretan mustamaalaamisella on toki muitakin muotoja, jotka kaikki menevät henkilökohtaisuuksiin ja usein liittyvät laitaoikeiston toimintaan.
Näillä väitteillä ei ole mitään tekemistä totuuden etsimisen, tasapuolisuuden tai terveen kriittisyyden kanssa. Tarkoituksena on langettaa järjestöjen ja yksilöiden tekojen ja motiivien ylle varjo, jonka toivotaan tekevän tyhjäksi heidän tavoitteensa ja saavutuksensa ja mitätöivän lopulta koko tieteellisen näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta. Sen taustalla olevaa maailmankuvaa on vaikea kuvailla muulla sanalla kuin kyyninen.
On paljon helpompaa ja nopeampaa heittää ilmoille valhe kuin oikaista se. Totuuden jälkeen -kirjassa kuvaillaan erinomaisesti erilaisia sumutustekniikoita, joita denialistit ja omien alojensa lobbarit käyttävät, myös Suomessa. Jos haluaa todella suuttua, lukee suosikkikirjani Merchants of Doubt, jossa lähdeaineistoihin perustuen osoitetaan kymmenien vuosien tietoinen harhautus, ensin tupakkayhtiöiden, sitten öljy-yhtiöiden toimesta. Näiden teollisuudenalojen tarkoituksena on ollut luoda kuvaa siitä, ettei kasvihuonekaasujen vaikutuksesta maapallolle ja sen asukkaille ole riittävää tietoa.
Jos valheita ja huhuja levittävät henkilöt todella haluaisivat puuttua väärinkäytöksiin, heidän ensimmäinen ja itsestäänselvin kohteensa olisivat siis yritykset, jotka tienaavat fossiilisilla polttoaineilla. Näiden firmojen tietoisuus päästöjen vaikutuksesta ilmastoon on edellä mainitussa kirjassa hyvin dokumentoitu, samaten tutkimustulosten tarkoituksellinen peittely ja vuosikymmenien miljardilobbaus polttoaineiden haittojen sääntelyn estämiseksi. Näin on estetty lakimuutosten eteneminen parlamenteissa ja syötetty virheellistä tietoa tiedotusvälineille ja samalla hidastettu ilmastotoimia kymmenillä vuosilla. Taistelu pahansuopaa pr-koneistoa vastaan on vaikeaa etenkin silloin, jos media tarttuu syöttiin.
Puhuttaisiinko siis siitä, missä ilmastonmuutokseen liittyvä raha oikeasti piilee?
Influence Mapin vuonna 2019 julkaiseman raportin mukaan Yhdysvalloissa fossiilisten polttoaineiden yhtiöt käyttävät vuosittain noin 200 miljoonaa dollaria päättäjien lobbaamiseen ja sosiaalisessa mediassa vaikuttamiseen.
Mitä rahalla saa? Esimerkiksi pysäytettyä hiiliveron säätämisen Washingtonissa. Voi aivan perustellusti väittää, että kansalaisjärjestöt ovat altavastaajina tilanteessa, jossa vastapuolella on käytettävissään pohjaton markkinointibudjetti. Washingtonissa öljylobbareilla oli käytössään lähes kaksinkertainen määrä dollareita lakia kannattaviin nähden.
Vuonna 2018 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kuva on vielä synkempi. Vuosien 2000 ja 2016 välillä fossiilisten polttoaineiden yritykset käyttivät 2 miljardia dollaria ilmastotekojen estämiseen. Onko väärin olla epäluuloinen heidän ilmastotavoitteidensa vilpittömyyden suhteen?
Tutkija Robert Brulle sanoo näin:
"Environmental organizations and the renewable energy sector lobbying expenditures were dwarfed by a ratio of 10:1 by the spending of the sectors engaged in the supply and use of fossil fuels."
Lobbaaminen ei voi olla tasapuolista, jos toisella osapuolella on käytössään kymmenkertainen määrä resursseja toiseen nähden.
Ja vielä kerran rahasta ja motivaatiosta. Järjestöjen vapaaehtoiset tekevät usein toisen työpäivän oman päivänsä päälle - ilman minkäänlaista rahallista korvausta, tavoitteena ainoastaan turvata elinkelpoinen maapallo eri lajeille ihminen mukaan lukien. Jos haluaa panostaa vaurastumiseen, ei välttämättä kannata pestautua edes palkatuksi työntekijäksi järjestöön.
Ajatus siitä, että raha on taustalla kaiken inhimillisen toiminnan motivaattorina, on järjetön. Onko todella käsittämätön konsepti, että joku haluaa tehdä työkseen tai vapaaehtoisena jotakin, joka parantaa ihmisten ja muiden eliöiden oloja? Minulle käsittämättömämpi ajatuskulku on se, että joku on valmis käyttämään aikaansa ja rahaansa siihen, että planeetan tuhoa edistetään aktiivisesti.