Kauniisti pyytäminen ei aina auta

Ilmastoliike on vahvistanut ja tuonut paremmin näkyville Suomessa aktivismin erilaiset muodot. Erityistä huomiota meillä herättää kansalaistottelemattomuus. Vaikuttaa siltä, että suomalainen ei tunne oloaan mukavaksi, kun toinen suomalainen jättää noudattamatta lakia tai aktiivisesti rikkoo sitä - itseään suuremman asian puolesta. Lakeja ja niihin perustuvia sääntöjä rikotaan Suomessa joka päivä, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Ylinopeutta ajetaan, jätehuoltomääräyksiä ja veroja kierretään, avotulia sytytellään kapinahengessä metsäpalovaroituksen aikaan. Osa toimii näin rahan takia, osa näyttääkseen, että tämä valtio ja sen määräykset eivät häntä pidättele. Lainkuuliaisuutta vaaditaan äänekkäästi silloin, kun asiayhteys ei itseä miellytä.

Väitän, että ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvässä kansalaistottelemattomuudessa ei hierräkään varsinaisesti lain noudattamatta jättäminen vaan suomalaiselle vieras julkisuushakuisuus ja status quon horjuttaminen. Toisaalta tietyn osan kansasta saa puolelleen tekemällä huomiota herättäviä tempauksia, jos rikottava laki tai sääntö liittyy esimerkiksi alkoholin anniskeluun.

Kun kriisi kiihtyy, sanat kovenevat. Huhtikuussa erään puolueen puoluesihteeri puhui Elokapina-liikkeestä fasistisena. Koska fasismin määritelmä riippuu usein puhujasta, on vaikea tarkalleen sanoa, mitä tässä yhteydessä tarkoitettiin, mutta esille nostettiin ilmastomarssille osallistuneiden elokapinoitsijoiden mustat vaatteet ja käsivarsinauhat. Mustilla vaatteilla symboloitiin hautajaisrituaaleja ja käsivarsinauhassa oli Elokapinan tiimalasilogo. Tätä karnevalisointia on vaikea ilman akrobatiaa yhdistää fasismiin sellaisena kuin sen itse käsitän. Merriam-Websterin sanakirjan määritelmän mukaan fasismiin liittyy diktatorinen johtajuus ja opposition väkivaltainen tukahduttaminen. Elokapina-liikkeessä päätäntävaltaa on kaikilla jäsenillä, ja väkivaltaa vastustetaan kategorisesti.

Kun Greenpeace kiipesi keväällä Eduskuntatalon pylväisiin, osa poliitikoista hermostui. Eduskunnan turvallisuusjohtaja loihe lausumaan, että jotain pyhää on rikottu, ja muutama kansanedustaja uskotteli näkevänsä kiipeilijöissä todellisen turvallisuusuhan. On vaikea nähdä tätä muuten kuin tarkoitushakuisena pyrkimyksenä voittaa "tolkun kansalaisten" mielipide omalle puolelle ympäristöjärjestöä ja sen pyrkimyksiä vastaan. Eduskunnan tiedotustilaisuudessa näkyi vakavia naamoja, kun pohdittiin, pitääkö talon portaikko aidata.

Mutta oikeassahan Savola oli, jotain pyhää on rikottu. Se jokin ei vain ole pylväät.

Edellä mainittujen järjestöjen ja liikkeiden jäsenet ja vapaaehtoiset sitoutuvat väkivallattomuuteen. Aineellisia vahinkoja ei ole tarkoitus aiheuttaa. Mielenilmaukset ovat rauhanomaisia, ja niihin osallistuvat näyttäytyvät omilla kasvoillaan. Kokeneella vapaaehtoisella on mukanaan henkilöllisyystodistus, jotta mahdollinen interaktio poliisin kanssa sujuu viiveettä. Aktivistit eivät juokse poliisia karkuun vaan jäävät paikalle tai viedään poliisilaitokselle selvittämään asiaa. Toimijat ovat myös vastuussa omista teoistaan ja maksavat mahdolliset sakot ja muut kulut.

En usko, että tulen näkemään sitä päivää, jolloin eduskunta pitää tiedotustilaisuuden maapallon tilan vuoksi. On vaikea ymmärtää, mikä olisi pyhempää kuin biosfäärin ja lopulta ihmiskunnan elinolojen turvaaminen tällä planeetalla. 

Elämme aikoja, jolloin keinot ja aika alkavat olla vähissä. Kauniisti pyytäminen ei aina auta. Olisiko naisilla äänioikeutta tai vaalikelpoisuutta ilman kansalaistottelemattomuutta? Olisiko apartheid päättynyt itsekseen kiltisti odottamalla?