Onko elämä ilman ylikuluttamista ponnistus?
Yksittäiset kuluttajavalinnat eivät ratkaise ihmiskunnan suurinta kriisiä, mutta ne näkyvät joka päivä ympärillämme ja luovat kuvaa siitä, mikä on "normaalia" elämää.
Ilmastokeskustelun yksi haara on väittää, että eläminen fossiilivapaassa yhteiskunnassa on niin vaikeaa, että se onnistuu vain asiaan erityisesti vihkiytyneiltä ekoihmisiltä tai "ilmastoväeltä", joten ei kannata edes yrittää. Jätän nyt käsittelemättä tarkemmin sen tosiasian, että jokainen, joka tällä planeetalla elää, on yhtä ja samaa ilmastoväkeä. Mutta onko eläminen esimerkiksi ilman jatkuvaa uuden tavaran ostamista oikeasti vaikeaa?
Minulle on ehtinyt kertyä jo vuosien ajan harjoitusta pienellä elämiseen, joten omaa tilannettani ei voi yleistää. Toisaalta minulle on myös ehtinyt kertyä tavaraa, jota nuoremmalla, vaikkapa omaan kotiin juuri muuttavalla ei ole. Tämä kartoitus onkin tarkoitettu vain itselleni kiinnittämään huomiota omiin tottumuksiini.
Sitran laskelmien mukaan suomalaisen hiilijalanjäljestä keskimäärin neljännes syntyy muun kuin ruoan tms. kuluttamisesta. Henkilökohtaisen hiilijalanjälkeni suurin osuus on kaukolämmöllä, johon en pysty suoraan vaikuttamaan. Vähä vähältä oma kulutukseni on muokkautunut kestävämpään suuntaan, ilman että koen sen huonontavan elämänlaatuani. Jos meillä on ilmiömäisen hyvä tuuri, tuntemattomassa tulevaisuudessa ekologisen kriisin aiheuttamat arjen muutokset näkyvät vain kulutuksen tasolla eikä esimerkiksi ruokaturvan heikkenemisenä. Jos vähemmällä pärjääminen on ainoa, mitä kansalaiselta vaaditaan, olemme todella onnekkaita. Katsotaanpa miten vaikeaa se yhdelle keski-ikäiselle, jo tarpeeksi omistavalle perheelliselle ihmiselle on.
Listaan tähän vuoden ajan, toukokuusta 2019 eteenpäin, uutena ostamiani tuotteita, jos en pidä niitä välttämättöminä. Turhuuden käsitettä on vaikea määritellä sen henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta ajattelen, että ilman näitä tuotteita olisin voinut elää hyvin ja helposti. En siis vie tähän listaan hygieniatuotteita kuten hammasharjoja. Teen vuoden kuluttua inventaarion ja katson, millaisia impulsseja ostamiseen liittyy.
Toukokuu
Maailma kylässä -tapahtumasta ostettu kirja
Kesäkuu
Bändipaita konsertista
Pitkähihainen paita (oli syntymäpäivälahja eikä itse ostettu, mutta olisin voinut kieltäytyä)
Heinäkuu
Kasvovesi ja kosteusvoide
Ripsiväri
Urheilushortsit
Elokuu
Kirja
Kuulokkeet
Syyskuu
-
Lokakuu
Poskipuna
2 sukat (kummilapsen leirikoulua varten - olisin tullut vielä toimeen ilmankin)
Marraskuu
-
Joulukuu
Housut
Kirja VegeXmas-tapahtumasta
Tammikuu
Kuivasampoo
Ilmastokeskustelun yksi haara on väittää, että eläminen fossiilivapaassa yhteiskunnassa on niin vaikeaa, että se onnistuu vain asiaan erityisesti vihkiytyneiltä ekoihmisiltä tai "ilmastoväeltä", joten ei kannata edes yrittää. Jätän nyt käsittelemättä tarkemmin sen tosiasian, että jokainen, joka tällä planeetalla elää, on yhtä ja samaa ilmastoväkeä. Mutta onko eläminen esimerkiksi ilman jatkuvaa uuden tavaran ostamista oikeasti vaikeaa?
Minulle on ehtinyt kertyä jo vuosien ajan harjoitusta pienellä elämiseen, joten omaa tilannettani ei voi yleistää. Toisaalta minulle on myös ehtinyt kertyä tavaraa, jota nuoremmalla, vaikkapa omaan kotiin juuri muuttavalla ei ole. Tämä kartoitus onkin tarkoitettu vain itselleni kiinnittämään huomiota omiin tottumuksiini.
Sitran laskelmien mukaan suomalaisen hiilijalanjäljestä keskimäärin neljännes syntyy muun kuin ruoan tms. kuluttamisesta. Henkilökohtaisen hiilijalanjälkeni suurin osuus on kaukolämmöllä, johon en pysty suoraan vaikuttamaan. Vähä vähältä oma kulutukseni on muokkautunut kestävämpään suuntaan, ilman että koen sen huonontavan elämänlaatuani. Jos meillä on ilmiömäisen hyvä tuuri, tuntemattomassa tulevaisuudessa ekologisen kriisin aiheuttamat arjen muutokset näkyvät vain kulutuksen tasolla eikä esimerkiksi ruokaturvan heikkenemisenä. Jos vähemmällä pärjääminen on ainoa, mitä kansalaiselta vaaditaan, olemme todella onnekkaita. Katsotaanpa miten vaikeaa se yhdelle keski-ikäiselle, jo tarpeeksi omistavalle perheelliselle ihmiselle on.
Listaan tähän vuoden ajan, toukokuusta 2019 eteenpäin, uutena ostamiani tuotteita, jos en pidä niitä välttämättöminä. Turhuuden käsitettä on vaikea määritellä sen henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta ajattelen, että ilman näitä tuotteita olisin voinut elää hyvin ja helposti. En siis vie tähän listaan hygieniatuotteita kuten hammasharjoja. Teen vuoden kuluttua inventaarion ja katson, millaisia impulsseja ostamiseen liittyy.
Toukokuu
Maailma kylässä -tapahtumasta ostettu kirja
Kesäkuu
Bändipaita konsertista
Pitkähihainen paita (oli syntymäpäivälahja eikä itse ostettu, mutta olisin voinut kieltäytyä)
Heinäkuu
Kasvovesi ja kosteusvoide
Ripsiväri
Urheilushortsit
Elokuu
Kirja
Kuulokkeet
Syyskuu
-
Lokakuu
Poskipuna
2 sukat (kummilapsen leirikoulua varten - olisin tullut vielä toimeen ilmankin)
Marraskuu
-
Joulukuu
Housut
Kirja VegeXmas-tapahtumasta
Tammikuu
Kuivasampoo