Jälleen uusi alku
Tämä on kolmas aloittamani blogi. Aloin suunnitella työelämään liittyvien ajatusten kirjaamista reilu vuosi sitten, kun pohdin, mihin suuntaan oma urani seuraavaksi kääntyy. Olin erityisen kiinnostunut motivaatiosta ja motivoinnista työyhteisöissä.
Kesällä ja syksyllä 2018 tapahtui kuitenkin jotain, joka muutti suunnan ja suunnitelmat. Suomea koetteli heinäkuussa viikkokausien poikkeuksellinen helleaalto, ja lokakuussa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tuhansia tutkimuksia kokoavan raporttinsa ilmastonmuutoksesta ja Helsingissä järjestettiin ensimmäinen ilmastomarssi.
Olen ollut huolissani ympäristön tilasta niin pitkään kuin muistan, kymmeniä vuosia, mutta lukuisten ikätoverieni tavoin olin kuvitellut, että "joku jossain tekee asialle jotakin". Muistan lukeneeni 2000-luvun alkupuolella, että vaikka päästöt saataisiin saman tien nollaan, ilmaston lämpeneminen jatkuisi vielä vuosikausia. Tuo uutinen ei kadonnut mielestäni missään vaiheessa. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä kaikkea muuta se tarkoittaisi kuin merenpinnan nousemista ja joidenkin lajien katoamista. Seuraamassani tiedotusvälineissä ei puhuttu mitään kokonaisesta sukupuuttoaallosta tai maapallon laajoista alueista, joilla eläminen muuttuu ihmiselle mahdottomaksi.
Lokakuun 2018 jälkeen olen käyttänyt huomattavan osan työn ulkopuolisesta ajastani vapaaehtoisena ympäristöjärjestöissä ja kampanjoissa, ollut taustajoukkona toisella Helsingin ilmastomarssilla, tutustunut ainakin sataan samanmieliseen ihmiseen ja ymmärtänyt, että lajien sukupuutto ja ilmastonmuutos tulee olemaan koko loppuelämäni keskiössä.
Tämän blogin oli tarkoitus olla linkki, jonka liitän ansioluettelooni osoitukseksi työnantajille niistä asioista, joista olen erityisen kiinnostunut. Sellaista blogia ei tule. Luon tämän blogin, jotta saisin kanavan purkaa vapaasti ajatuksiani ja kerätä aiheeseen liittyvää tietoa yhteen paikkaan itselleni.
Kesällä ja syksyllä 2018 tapahtui kuitenkin jotain, joka muutti suunnan ja suunnitelmat. Suomea koetteli heinäkuussa viikkokausien poikkeuksellinen helleaalto, ja lokakuussa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tuhansia tutkimuksia kokoavan raporttinsa ilmastonmuutoksesta ja Helsingissä järjestettiin ensimmäinen ilmastomarssi.
Olen ollut huolissani ympäristön tilasta niin pitkään kuin muistan, kymmeniä vuosia, mutta lukuisten ikätoverieni tavoin olin kuvitellut, että "joku jossain tekee asialle jotakin". Muistan lukeneeni 2000-luvun alkupuolella, että vaikka päästöt saataisiin saman tien nollaan, ilmaston lämpeneminen jatkuisi vielä vuosikausia. Tuo uutinen ei kadonnut mielestäni missään vaiheessa. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä kaikkea muuta se tarkoittaisi kuin merenpinnan nousemista ja joidenkin lajien katoamista. Seuraamassani tiedotusvälineissä ei puhuttu mitään kokonaisesta sukupuuttoaallosta tai maapallon laajoista alueista, joilla eläminen muuttuu ihmiselle mahdottomaksi.
Lokakuun 2018 jälkeen olen käyttänyt huomattavan osan työn ulkopuolisesta ajastani vapaaehtoisena ympäristöjärjestöissä ja kampanjoissa, ollut taustajoukkona toisella Helsingin ilmastomarssilla, tutustunut ainakin sataan samanmieliseen ihmiseen ja ymmärtänyt, että lajien sukupuutto ja ilmastonmuutos tulee olemaan koko loppuelämäni keskiössä.
Tämän blogin oli tarkoitus olla linkki, jonka liitän ansioluettelooni osoitukseksi työnantajille niistä asioista, joista olen erityisen kiinnostunut. Sellaista blogia ei tule. Luon tämän blogin, jotta saisin kanavan purkaa vapaasti ajatuksiani ja kerätä aiheeseen liittyvää tietoa yhteen paikkaan itselleni.